Esittelyssä Esko-Antero Mustonen

Kuka olet, mistä tulet?

Tulin Jytky-Putkolasta iisalmelaisesta rautakaupasta  Paukkulan näyttämölinjalle Mikkeliin opiskelemaan v.1968. Vaikka jäin mahasta kiinni Aminoffien Putkolaan, lähdin Mikkeliin, mukana hevosloimi, KIC-3, 16 millin kampikäyttöinen elokuvakamera ja sininen vahakantinen runovihko. Raakileen rohkeat unelmat. Lämmin ruoka ja asunto. Kiitos Suomen Nuoriso-opiston.

Heikkisen Pike kannustajaopena. Kotiuduin Pitkäsen Ekin suojiin Ylen Mikkelin aluetoimitukseen tekemään juttuja radioon ja televisioon. Eka jutun tein v.1966 Tampereen Ylen selostajakursseilla. Radiotoimittajana, dokumentaristina, pomona ja repparina. Parkettivahaa ja lehmänsontaa nappaskengän alta Ylen ajoilta aina löytyi.  Elakekoulun eskarin sain suoritettua lokakuussa v.2010.

Se miä oun.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Ylessä ollessa uutissähkeitä, tv- ja radiodokkareiden  spiikkejä, käsiksiä, muistioita ja raportteja. Se mitä puhuttiin myös kirjoitettiin – ihmisen korvalle. Ei turhia ennen metrilakun keksimistä lätisty.

En ole koskaan kirjoittanut, enkä taida en kykene lehtijuttujen perään.

Vain runoja kirjoitan. Runoja vain. Opettelen.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos ( tai teksti )? Kerro siitä.

Voi, että tunnen sielun tuskaa ja iloa kehuakseni kertoakseni.

Voitin ensimmäisen palkinnon Ylen tv-2:n Suomi expressin järvirunokilpailussa. Sain myös esittää runon televisiossa ja tietysti rakkaassa radiossa Etelä-Savon Ylessä.

Lahden runomaratonin runoja ja ruisleipää kirjoituskilpailun sadosta koostettuun Runoja ruisleipälaatikosta antologiaan sain runon. Että nämä ovat olleet hyvää juurta ja kohoketta minun arkeeni. Saa googletella ja makustella. Myös paikallisissa sanomalehdissä`.

Olipas unohtua Kaksospellehyppy. Mikkelin kirjoittajien yhteinen näyttely ja jaettu saavutus Päätalo-päiviltä. Antologiassa on kaksi minun arkiseen kamppailuun  liittyvää runoa. Taidan olla antologiarunoilija.

Kyllä mökillä Juvalla on katsottava nopsasti ulkohuussin peiliin.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Olen antologirunoilija. Osuuksia lienee 15 – 18:sta julkaisussa. Ensimmäiset runoni v. 1978 Mikkelin kirjoittajien antologiassa: Kuljen viritän laulun.

Muutamia yhteisrunonäyttelyjä. Suomen 4-H Liiton 50 v. historiikissa yhtenä kirjoittajana. TV-2:seen mm, Jäätynyt Jäätsalo dokumenttielokuvassa runolliset juonnot. Dokumenttielokuvia ja tv-ohjelmia monen hyvän ja ammattitaitoisen työparin kanssa sekä radion viihdeohjelmia 70-80- luvuilla. Savon prikaatille yhteistyössä perinnetaltiointeja. Radiossa 70-luvulla päivän mietelause, runokortteja 90-luvulla Ylen Etelä-Savossa. On ollut onni myös lausuja runojani monjaissa kokoontumisissa.

Heh`. menneisyyden muistelua. “ Tulevaisuuden muistelu” tulee kait tulevaisuuden viiveellä. Kirjoitan runoja kun voin. On jonniinmoinen savikasa kirjahyllyn alakaapissa.  Eikä minulla ylähyllyssä ole enää mitään kiellettyä.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on ?

Esikuvia ovat mm. Eino Leino, Tommy Tabermann, Irja Askola, Märta Tikkanen, Pentti Saarikoski, Erno Paasilinna, Hannu Mäkelä, Leonard Cohen.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Havannoinnin, yllätyksellisyyden ja viltin tuntuisen lämmön jopa pikkuisen humorin pilkkeen. Hiomisen himon.

Missä ja milloin kirjoitat?

Kotona olohuoneessa,  yläkerran sinisessä huoneessa ja mökillä. Päiväsaikana yhden reilun ruppeeman verran.

Miksi kirjoitat?

Kirjoitan vaijettuja sanoja.Terapiakirjoittamisesta yritän pinnistellä lyönti lyönniltä ulos. Haluan rassata myös elämän    epäkohtia. Yritän tunnistaa itseäni ihmisenä. Yritän oppia tuntemaan mielihyvää.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Kannattaa hakeutua kirjoittajayhdistysten yhteisiin tekstien arviointikokoontumisiin.

Kirjoituskilpailuja on ihan mahottoman paljon. Aina kannattaa osallistua. Minäkin sain joskus perheellemme Tampereen Mummon kammarin kirjoituskilpailusta pötkön Tapolan metukkata ( ei ollut mustaa herkkua).

Ota ääniä ja kuvittele äänikuvia erilaisista materiaaleista tai luonnosta. Voit harjoitella ja esittää päästämilläsi fantasiaäänillä taideteoksen, räsymaton, puun.  Lue ääneen runoja itsellesi, kotikriitikoille tai tuntemattomille ihmisille. Lue Raamattua ja käy sirkuksessa.

Hulluile `. Alahan ruveta kirjoittamaan`.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Näin olen ajatellut. Se teos on Axel Fredenholmin: Näin olen kuullut. Sain kirjan lahjaksi v.1993 Pitkäsen Tepiltä Ylen kouluttajalta. Vaelsin tuolloin  raskasta taivalta ja kirjan sivuilla pääsin  intialaisen mestarin mukaan seitsemän päivää kestävälle vaellukselle. Sain lipota kieleni märäksi viisauden ja nöyryyden lähteiltä.  Palaan usein kirjan pariin, siitä ilosta kun elän: kuin “vanhasta soittimesta löytyy aina uusia säveliä”

6 Replies to “Esittelyssä Esko-Antero Mustonen”

    1. Musti kiittää `.

      Kesäyksen häie

      hius herra marraksen olkapäässä

      säpsähti

      on iloistavaa pimeyttä säie

      syys syksytyksin

  1. Esko Antero onnittelut runoilija! Avasin Juva lehden ja huomasin siellä savolaisnaamasi rehottavan.
    Ihanaa kuulla ja nähdä sinun saaneesi sen rakkaan lapsesi runot maailmalle – viimeinkin. Kerroit siitä viimeksi vain 20 – 21 vuotta sitten käydessäsi katsomassa minun tekeleitäni meidän autotallissa Sorsantiellä rakkaalla Rantasalmella. Sen jälkeen olen humastellut töitteni kanssa Sveitsiä myöten juvalla olen kirjastossa tammikuussa. Tuleppa juttusille! Olen minäkin saanut muistoista kirjan maailmalle Vanha Kajaani Kahvi kortilla ja suolakin ja nyt on valmiina painoon menossa rivattikirja perheestäni ja suvustamme. Se teidän Kallen kanssa suunittelemanne kirjoittajien yhteyden pito, siihen yhdyn täysin. Tehkää se! Toivon sinulle ja kauttasi Kallelle sekä kaikille muille, jotka ovat tietoisia kuka on Rantasalmen Kaija! Moikka, pyrsöpystyyn ja lentoon tuleen ei saa jäädä makaamaan! Kaija Pulkkinen Rantasalmen raitilta.

  2. Hoi Kaija Rantasalmen raitille`.

    Kiitosta kiitosta palautteestasi, tunnen mielihyvää. Kun talvimyrsky iskee pompan napin reijästä ja sydänrihmana riipoo nostan ajatuksiini postauksen ja monet muistot radiojuttujen haastatteluhetkistä Rantasalmella.
    Juttumatkalta 29.5.1996 sain sinulta talvisen valokuvan: ” näin – me uutisväki mennä viipotamme`. Kenen ovat jäljet ?

    Runoutunut olen. Se kun elämä etsii uusia ilmaisuja näissä toimittajan ammateissa elakkeellakin Kyllä Kallen agenttius ja Heikkisen Piken suunnannäyttö ja sitkeä kannustus putkauttivat 64-vuotiaalta esikoisen`. Tein onnistuneen Ylä–Savon kierroksen: Vieremän kirjasto, maalaistuvat tutut ja tuntemattomat ja Mikkelin puolessa lähirunotilaisuuksia. Lukupiirin iltoihin kysellään tämmöstä vähälevikkistä runoutta yllättävästi.

    Kallen kanssa tapaillaan puheloiden tai kasvoista kasvoihin viikottain. Me ollaan Kallen kanssa pitkän Yle-uran jälkeen molemmat syöpäuralla. Sairauksia vai ei saa jäähä harrastamaan`.

    Se TV-2:seen joskus Häll/Harzell/Mustonen 1969-70 luvun taitteessa tehty dokumenttielokuva: Kesärieha tuli jokunen vuosi Ylen Teemalta. Voi aikoja ja tekotapoja? Voishan sen katsella sen Jalkansen Maijan kanssa tekemämme Television aluevartin: Rantsalmen kulttuurikokeilusta `.
    Muutaku lavaisännät ja kulttuuritoimi kunnasta asialle jos saisi?

    Se oliskin metkaa pistää tv-dokumentit pyörimään vaikka kuvauspaikalla Tuusmäen tunnelilavalla, yleisömuistelutilaisuutena. Ja puolitoista tuntia tanssia päälle.

    Mukava kuulla luovuutesi ehtymättömästä lähteestä. Kuvaa, kulkemista, kirjoittamista kaikella herkkyydelläsi.

    Jos tiimalasiin saan vaihdettua karkempia hiekanjyviä niin yritän huikkailla Juvalla näyttelyssäsi, ilmineeraan siitä.

    Hyvää likijoulua ja onnekasta nousevaa vuotta 2012 Sinulle ja läheisillesi`.

    Mikkelissä 22.12.2011

    Esko-Antero

  3. Esityksestä Rantasalmen kulttuurikokeilun tiimoilta, silloin ennen. Esitä näytöstä Tuusmäen näyttämö porukalle Leena ja Pekka Suhoselle. Tuusmäen talo on sopiva esityspaikka.
    Minkä ihmeen kuvan olen sinulle antanut viipottajista 1996?

    Kuule kuomaseni, kyllä se oli toista radiotoiminta silloin ennen, nyt kun puhe pätkitään sotketaan ja pilkotaan kesken kaiken. Ei paljoakaan kehtaa sitä kuunella, ikävä kyllä!
    Minä sitä aivan villiinnyin kun mittariin pyörähti joku vuosi sitten 75.000 – poista nollat, minä hyppäsin autoon käänsin auton ja oman nokkani Kainuuseen Suomussalmelle Lehtovaaraan karhupoikia kuvaamaan. Oma harmaa karhuni matkasi mukana vaan ei tullut kuvauskoppiin, sain nuoremman oppaan sinne. Tapasin 6 komeaa Otso poikaa ja kuvasin syrämmeni halusta.Tässä tällä iällä on elämä laitettava mieleen sopivaksi vaikka sitten itänaapurin rajalla.
    Ei kun Antero ja Kalle, eläkäämme joka päivä se on lahja – elämä!
    Terkuin Kaija P.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: