Esittelyssä Hilkka Österberg

Kuvaaja: Ritva Valjakka

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Hilkka Österberg o.s. Paappanen (s. 1952) kotoisin Paajalan kylästä Ihastjärventien varrelta Mikkelin maalaiskuntaa.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Runoja, proosarunoja.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.

Esikoisrunokokoelma Sophia Lorenin matkalaukku (Kirjokansi, ilm. syyskuussa 2017) Kokoelma sisältää tekstejä pitkällä aikaskaalalla, jopa parikymppiseltä Hilkalta aina tämän vuoden alkupäiviin.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Noin 10 vuoden aikana olen ollut mukana viidessä antologiassa runoilla ja yhdessä proosatekstillä. Uusia runoja ja aihioita syntyy edelleen ja pienoisromaani tai novellit kutittelevat koko ajan.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Mahdottomaan kysymykseen eräs mahdollinen vastaus: hyvät, pahat ja kauniit runoilijat. Kuolleet ja elävät sekä rajatilassa olevat. Ne, joiden tekstit koskettavat syvästi, niin että jää arpi. Etenkin ne, joiden kirjoitus ei avaudu heti eikä helposti, nekin joiden tekstit eivät avaudu ehkä koskaan, mutta kulkevat sinnikkäästi mukana: ymmärrä minut! Kasva edes vähän! No, etkö jo ala tajjuun!

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Pitkä ”ura” lukijana. Tiivistäminen. Rakkaus kieleen. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat kaksosia, joita ei voi leikata erilleen edes terävillä saksilla leikkauspöydällä.

Missä ja milloin kirjoitat?

Tuolilla istuen aamupäivisin koneen äärellä. 7/24 keräilen sanoja, kuvia, tunnelmia, ajatuksia, värejä, muotoja, valon- ja pimeydenpilkahduksia, ääniä, hiljaisuutta ym. käyttökelpoista.

Miksi kirjoitat?

Rakkaudesta kieleen. Luodakseni järjestystä ulkoiseen ja sisäiseen kaaokseen. Oppiakseni jotain edes, kenties maailmasta, itsestäni.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Kirjaimilla on kivaa keskenään, kun päästät ne säännöllisesti jaloittelemaan. Hiljaisuuskin huutaa.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Syksyllä 2017 suosittelen: Peter Mickwitz Lyhytproosaa, se mikä avautuu (Teos, suom. Kristiina Lähde)

Tekijä vie lukijan kevyesti ja samalla lujalla otteella galakseihin, joissa tunnet olevasi sisällä jossain jota kutsutaan kieleksi. Luettuasi huomaat olevasi ihminen, vähän eri kuin ennen.