Esittelyssä Marja-Liisa Kakkonen

Kasvoja_Kakkonen_kuvaKuka olet, mistä tulet?

Olen Marja-Liisa Kakkonen ja ”sivutoiminen” kirjoittaja Mikkelistä. Olen matkustellut paljon päätyöni vuoksi koko työurani ajan sekä kotimaassa että ulkomailla, mutta asun edelleen Mikkelissä.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Minulla on vahva akateeminen tausta tietokirjoittajana. Kahden väitöskirjan lisäksi olen kirjoittanut artikkeleita ja konferenssipapereita tutkimuksistani sekä muita tietotekstejä. Neljän viime vuoden aikana luova kirjoittaminen on kuitenkin ohittanut tietokirjoittamisen mielenkiinnon ja ajankäytön suhteen.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos? Kerro siitä.

Tällä hetkellä kirjoitan trilleriä, joka liittyy perintöriitoihin. Tapahtumapaikka on kesäinen viikonloppu Saimaan rantamaisemissa, mutta juonen käänteet vievät myös vuosien takaisin tapahtumiin. Tarinan pääteemana on sisarusten väliset suhteet. Kirjan juonta en paljasta enempää, mutta tavoitteena on saada käsikirjoitus valmiiksi ensi vuonna.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aioit seuraavaksi?

Tietokirjoittamiseen liittyvät julkaisulistani ovat ohessa:  https://marjaliisakakkonen.com/publications/ ja  https://marjaliisakakkonen.com/editor/

Kasvoja_Kakkonen_kansikuva

Julkaisin viime heinäkuussa belgialaisen kollegani Hilde Hoefnagelsin kanssa englanninkielisen Mystery of Ohutvesi-romaanin (kirjoittajanimellä T. Hilko).

Tämä fiktiivinen rikosromaani sijoittuu korkeakoulumaailmaan ja käsittelee ulkomaalaisen opiskelijaryhmän suhteita ja tapahtumia fiktiivisessä kylässä Mikkelin lähellä. Kurssin aikana sattuu kuolemantapaus, jota selvittää Mikkelin poliisilaitoksen naispuolinen rikosetsivä. Kirjan kaksi ensimmäistä lukua voit lukea tästä linkistä (Lue lukunäyte –toiminto) : https://www.bod.fi/kirjakauppa/mystery-of-ohutvesi-t-hilko-9789528012856

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

En tiedä, ovatko ne esikuvia, mutta ainakin tällä hetkellä itselleni ajankohtaisia:  Yleisellä tasolla mielestäni monet Agatha Christien ja Eric Keplerin nimillä kirjoitetut kirjat ovat mielenkiintoisia ja taitavasti kirjoitettuja. Lisäksi Clare Mackintosh on mielestäni taitava trillerien kirjoittaja.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Olen prosessikirjoittaja eli kirjoitan mielelläni teksteistä eri versioita, joita voin muokata monta kertaa, kunnes olen tyytyväinen tekstiini. Näin ollen kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys ovat varmaan vahvuuteni kirjoittamisessa. Kerronnan keinoista olen saanut palautetta sekä tapahtumia hyvin eteenpäin vievästä ”replikoinnistani” että näkökulmahenkilöiden aistikokemusten kautta tapahtuvista yksityiskohtaisista kuvauksista.

Missä ja milloin kirjoitat?

Ensinnäkin luonnostason tekstejä kirjoitan aina kynällä paperille, joten silloin on melko sama, missä kirjoittaminen tapahtuu – sohvan nurkassa, laiturin nokassa tai lentokentän kahvilassa. Kuitenkin kirjan maailmaan ja hahmoihin syventyminen vaativat paljon aikaa ja tyypillisesti kirjoitan kesälomien aikana paljon. Sen jälkeen on helppo jatkaa kirjoittamista viikonloppuisin syksyn mittaan, mutta vääjäämättömästi kirjoittamisen määrä vähenee loppuvuoden aikana.

Olen osallistunut Mikkelin Kirjoittajien proosaryhmään viime keväästä alkaen. Tapaamiset kerran kuukaudessa motivoivat kirjoittamaan lyhyen tekstin, johon kukin saa hyvää vertaispalautetta. Lisäksi siellä kuulee muiden kirjoittajien tekstejä ja niiden palautteita. Keskeistä onkin ollut, että olemme käsitelleet proosaryhmässä sinne kirjoitettuja tekstejä hieman yleisemmälläkin tasolla, joten kaikille osallistujille on ollut hyötyä annetuista palautteista.

Kaiken kaikkiaan pyrin raivaamaan vapaa-ajallani riittävästi aikaa kirjoittamiselle, jotta kirjoittamisen vire pysyy yllä.

Miksi kirjoitat?

Kirjoittaminen on luova prosessi, josta nautin sen eri vaiheissa. Kirjoittamisessa saan käyttää riittävästi tutkijantaustaani faktojen selvittämiseksi, mutta myös mielikuvitusta esimerkiksi hahmojen ja tapahtumien luomiseksi.

Olen myös päämääräorientoitunut kirjoittaja, joten erilaiset tavoitteet prosessin aikana motivoivat. Lopuksi valmis teksti julkaistuna kruunaa koko kirjoittamisprosessin.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Taustatyö ja juonen suunnittelu riittävällä tasolla ovat tärkeitä. Koska kirjoittamisprosessissa on eri vaiheita, kannattaa kirjoittaa myös silloin kun ei niin kovasti motivoi. Sen avulla prosessi etenee parhaiten.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Mainitsin aiemmin Clare Mackintoshin taitavana trillerien kirjoittajana. Hänet kirjansa Minä näen sinut ja Annoin sinun mennä ovat vauhdikkaasti eteneviä ja yllätyksellisiä käänteitä loppuun saakka sisältäviä kirjoja. Kannattaa tutustua niihin!

Esittelyssä Marja-Liisa Ahvenniemi

 

ML Ahvenniemi marraskuussa 2017_Kuvaaja Antti Kääriäinen
Kuva: Antti Kääriäinen

Kuka olet, mistä tulet?                                                                 

Olen Marja-Liisa Ahvenniemi, paluumuuttaja Espoosta Mikkeliin syyskuussa 2017, kotoisin Jalasjärveltä, syntynyt Kankaanpäässä.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Novelleja ja pidempää proosaa, komediaa.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.  

Komedia Harhaa, huijausta ja hurmioo! Ei ole vielä esitetty, mutta toivon pian esitettävän. Se on aikamoista hupailua, yhdistää erilaisia ihmisiä, teemana suvaitsevaisuus ja tasa-arvo.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?Kirja ja piano_M-L Ahvenniemi

On ilmestynyt vain esikoisromaani Lumilentäjä nimimerkillä Aira Elisa, julkaisija Kvaliti Kustannus 9.11.2016, 415 s., kovakantisen kansi Michael Kingdom, myös e-kirjana. Yritän kirjoittaa vähitellen jotain, en niin eroottista enkä erikoista kuin Lumilentäjä, jokin uusi suunta.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Ei ole esikuvia. En lue koko aikaa, nykyisin poimin hyllyiltä mieluiten Nobel- ja Finlandia-palkittuja jms. Varhaisnuoruudessa pikkuinen romaani, yhdysvaltalaisen nobelistin, John Steinbeckin, Helmi teki syvän vaikutuksen. Sen vaikutus ei ole vieläkään loppunut.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Ehkä sitä, etten koe ainakaan matkivani ketään, minulla on oma tyyli. Mielikuvitusta vielä riittää.
Missä ja milloin kirjoitat?

Aiemmin työkautena ei oikein ollut aikaa, kirjoittaminen oli hajanaista. Lumilentäjää aloitin heinäkuussa 2011 kaiken kiireen ja muuttojen ohessa. Sain sen valmiiksi Espoossa.

Miksi kirjoitat?    

Kirjoittaminen on intohimo. On joskus pakko. Se kutsuu. Se ei jätä.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Minäkö, keltanokkakirjailija? No vinkkinä: uskalla! Uskalla kirjoittaa syvimmistä peloistasi huolimatta! Älä ajattele, että mitähän naapurit nyt ajattelevat tai heitetäänkö nyt hulttiona ulos kirkkokuorosta. Maailma on Sinun.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Suosittelen Helmeä, vaikka se on luettu jo keskikoulu-yläasteella, ehkä. Siinä on kaikki hienosti kerrottuna, nopeasti luettavassa paketissa: ihmisen onni ja ilo, suuri rakkaus, kateus, viha, ahneus, pahat teot, kaikkein kalleimman menettäminen, kyyneleet ja suru, jonka kanssa vain on jatkettava.

Esittelyssä Hilkka Österberg

Kuvaaja: Ritva Valjakka

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Hilkka Österberg o.s. Paappanen (s. 1952) kotoisin Paajalan kylästä Ihastjärventien varrelta Mikkelin maalaiskuntaa.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Runoja, proosarunoja.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.

Esikoisrunokokoelma Sophia Lorenin matkalaukku (Kirjokansi, ilm. syyskuussa 2017) Kokoelma sisältää tekstejä pitkällä aikaskaalalla, jopa parikymppiseltä Hilkalta aina tämän vuoden alkupäiviin.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Noin 10 vuoden aikana olen ollut mukana viidessä antologiassa runoilla ja yhdessä proosatekstillä. Uusia runoja ja aihioita syntyy edelleen ja pienoisromaani tai novellit kutittelevat koko ajan.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Mahdottomaan kysymykseen eräs mahdollinen vastaus: hyvät, pahat ja kauniit runoilijat. Kuolleet ja elävät sekä rajatilassa olevat. Ne, joiden tekstit koskettavat syvästi, niin että jää arpi. Etenkin ne, joiden kirjoitus ei avaudu heti eikä helposti, nekin joiden tekstit eivät avaudu ehkä koskaan, mutta kulkevat sinnikkäästi mukana: ymmärrä minut! Kasva edes vähän! No, etkö jo ala tajjuun!

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Pitkä ”ura” lukijana. Tiivistäminen. Rakkaus kieleen. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat kaksosia, joita ei voi leikata erilleen edes terävillä saksilla leikkauspöydällä.

Missä ja milloin kirjoitat?

Tuolilla istuen aamupäivisin koneen äärellä. 7/24 keräilen sanoja, kuvia, tunnelmia, ajatuksia, värejä, muotoja, valon- ja pimeydenpilkahduksia, ääniä, hiljaisuutta ym. käyttökelpoista.

Miksi kirjoitat?

Rakkaudesta kieleen. Luodakseni järjestystä ulkoiseen ja sisäiseen kaaokseen. Oppiakseni jotain edes, kenties maailmasta, itsestäni.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Kirjaimilla on kivaa keskenään, kun päästät ne säännöllisesti jaloittelemaan. Hiljaisuuskin huutaa.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Syksyllä 2017 suosittelen: Peter Mickwitz Lyhytproosaa, se mikä avautuu (Teos, suom. Kristiina Lähde)

Tekijä vie lukijan kevyesti ja samalla lujalla otteella galakseihin, joissa tunnet olevasi sisällä jossain jota kutsutaan kieleksi. Luettuasi huomaat olevasi ihminen, vähän eri kuin ennen.

Sophia Lorenin matkalaukku

Esittelyssä Helena Kortelainen

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Helena Kortelainen ja asunut Mikkelissä vuodesta 1984 lähtien.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Kirjoitan näytelmäkäsikirjoituksia ja
-sovituksia, nukketeatteria,  laulun sanoja,  lehtijuttuja.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.

Mikkeli-seura ry:n tilaama näytelmä ”Vain askelteni kaiku Aleksanterinkadulla” osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Näytelmä esittelee elämää Mikkelissä sata vuotta sitten.

(Kuvaaja: Jenni Kosonen)

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Olen kirjoittanut tekstejä harrastajateattereille ja joitakin näytelmätekstejäni löytyy näytelmät.fi -näytelmäluettelosta.   Viimeisimpiä esityksiä näytelmistäni on ollut seuraavissa paikoissa:

Onnensäkki – Keravan Teatteri 2013

Satu vesihiidestä ja Kultasirkasta. Sovitus Anni Swanin sadusta – Lastenteatteri Ranttali, Rantasalmi 2013 ja Teatteri Päivölä, Hyvinkää 2015.

Pikisilmä, matkalaukussa syntynyt tyttö – Tikkurilan teatteri 2013 ja Paja-teatteri, Teuva 2014

Pikisilmä, matkalaukussa syntynyt – Yhteistyöhanke: Kuhan selviit -hanke, Mikkelin Teatteri ja Mikkelin kaupungin nuorten työpajat, Mikkeli 2017

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Hienoja näytelmätekstejä on paljon. Juha Hurmeen sovitukset Volter Kilven teoksista ovat kiehtovia.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Usein se mikä jätetään sanomatta on merkityksellisempää kuin se mitä sanotaan. Toivoisin tekstini välittävän myös ne sanomattomat sanat.

Missä ja milloin kirjoitat?

Kirjoittaminen on ajattelemista.  Onneksi pää kulkee mukana aina, joten voin ajatella kirjoittamisiani vaikka liikennevaloissa.

Miksi kirjoitat?

Kirjoittaminen tuo iloa elämään.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Pidän mukanani pientä muistikirjaa, johon kirjoittelen näkemääni, kuulemaani tai lukemaani. Hyvin pienistäkin havainnoista voi joskus saada innoitusta kirjoittamiseen.  Hyvä olisi välillä näyttää omaa tekstiä myös muille.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Pidän kirjan runollisuudesta, hiljaisesta mietinnästä, vanhoista taloista ja historiasta.

Esittelyssä Risto Häyrynen

Yhdistyksemme jäsenistä esittäytyy tällä kertaa Risto Häyrynen (s. 1939): 

Olen lähes koko ikäni asunut Mikkelin Kalevankankaalla. Vanhempani ostivat sieltä talon 1939. Kotimökkimme purettiin 1971 ja tilalle rakensimme rivitalon. Siis kovin pitkälle en ole elämässäni päässyt.

Lapsuuden perheeseeni kuului kolme tyttöä ja kaksi poikaa.

Omassa perheessäni on kaksi tyttöä ja poika. Nykyään asumme osakkeessamme vaimon kanssa kahdestaan.

Innostuin kirjoittamisesta viime vuosituhannella. Kirjoittelin aluksi lehtien yleisönosastoihin. Sitten laitoin tekstejäni mm. Apuun ja Valittuihin Paloihin ja Savot- lehteen.

Kävin aika ahkerasti erilaisilla kirjoituskursseilla. Suoritin pari lehtiavustajan kurssia, journalistikurssin, luovan kirjoittamisen kurssin ja lukuisia kansalaisopiston kursseja jne.

Olen kirjoittanut Mikkelin Kilpa-Veikkojen satavuotishistorian ja neljä muuta kirjaa: Jäljellä tulevaisuus, Unelmavuosi ja muita tarinoita, Vuoden paras urheilija ja Matkalla.

Tuohon viimeisimpään kirjaan olen koonnut matkatarinoita vaimoni kanssa tekemiltämme matkoilta.

Varmaan urheilutaustastani johtuen olen osallistunut aika ahkerasti erilaisiin kirjoituskilpailuihin. Muutaman kerran olen päässyt palkinnoillekin ja sitä kautta tekstejäni on valittu moniin antologioihin.

Mitään kirjallisia esikuvia minulla ei ole oikein koskaan ollut. Pidän kirjasta, jos siinä on huumoria. Omista tarinoistanikin olen saanut palautetta huumorista.

Kirjoittelen koneen ääressä kotona silloin tällöin, kun innostun. Kovin kunnianhimoisia tavoitteita minulla ei ole, mutta on mukavaa, jos joskus syntyy jotain, jota voi antaa vaikka muidenkin luettavaksi.

Muille vinkiksi sanoisin: Jatkakaa kirjoittamista.

Lukekaa hyviä tekstejä. Huonojakin kirjoja voitte lukea, sillä niistä oppii.

Esittelyssä Ulla-Maija Vänttinen

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Ulla-Maija Vänttinen Mikkelistä.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Kirjoitan proosaa ja runoa, välillä proosarunoa, joskus tajunnanvirtaa ja aforismeja.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.

Viimeisin teos on novellikokoelma Omatoimimatka. Tein sitä hitaasti ja hartaasti monien vuosien ajan, mutta potkun lopulliselle muodolle sain Marija Vantin kurssilta. Kirjan julkaisi Kirjokansi-kustantamo. Kirjan novellit kertovat arjesta ja tavallisista ihmisistä, joitten elämää heiluttavat joskus pienet ja hiljaisetkin tunteet.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Olen ollut toimittamassa paria antologiaa ja kirjoittajana useissa antologioissa sekä tehnyt tekstejä harrastajateatterille.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Esikuvia on paljon: Hulvattomia tarinoita kertoneet lapsuuskylän miehet ja naiset. Runoilijapoika, joka kävi kouluvierailulla murrosiän kynnyksellä ja käski piirrellä pallukoita paperin reunaan, kunnes runo alkaa pulputa. Sen jälkeen ovat esikuvina olleet Marja-Liisa Vartio, Eeva Kilpi, Pirkko Saisio ja lukuisat muut kirjailijat, jotka ovat saaneet haukkomaan henkeä upean kerronnan edessä.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Tätä pitäisi kysyä lukijoilta. Vahvuuteni lienee tarkka kuvaus ja pienen ihmisen näkökulma.

Missä ja milloin kirjoitat?

Paras paikka kirjoittaa on mikä tahansa paikka, missä saa kirjoittaa keskeyttelemättä. Olen yökukkuja, jonka ajatus luistaa parhaiten iltayön tunteina.

Miksi kirjoitat?

Joku juoksee, joku soittaa, joku neuloo. Minä kudon tekstiä.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Kerää parhaat palat ja tee niistä teksti.

Kannustan lämpimästi osallistumaan myös kirjoituskursseille.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Herman Kochin Lääkäri. Teos on vallaton, täynnä kutkuttavaa huumoria. Myös saman kirjailijan Illallinen on nautittavaa luettavaa.

Esittelyssä Anne Leinonen

Kuka olet, mistä tulet?

Anne Leinonen, kirjailija ja kustannustoimittaja, alun perin Juvalta. Nykyään asun Mikkelin Ristiinassa.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Novelleja ja romaaneja, aikuisille ja nuorille. Spekulatiivinen fiktio eli tieteis- ja fantasiakirjallisuus ovat sydäntäni lähellä. Usein teksteissäni on jokin nitkahdus, poikkeama tai häiriö, joka tekee siitä arkitodellisuudesta poikkeavan. Tyylilajit vaihtelevat maagisesta realismista urbaaniin fantasiaan ja tieteistarinaan. Erityisen innostunut olen suomalaisesta kansanperinteestä.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.

Metsän äiti (Atena 2017) on mysteeriromaani, jota voi toki kutsua myös paranormaaliksi jännäriksi. Siinä päähenkilö, 35-vuotias Riina palaa  takaisin kotiseuduilleen Vihainperälle  ja asettuu asumaan  entisen kotitalonsa kopioon. Hän tuntee olevansa ulkopuolinen, ja huomaa pian kietoutuvansa osaksi kummallisia tapahtumia. Vanha paikkakunnalla tapahtunut rikos putkahtaa taas esille, ja Riina näkee näkyjä, jotka varoittavat vaarasta. Mysteeriin sekoittuu myös suomalaista kansanperinnettä.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Yhteensä kymmenen toisen kirjailijan kanssa tehtyä teosta ja kuusi yksin kirjoitettua. Niiden lisäksi olen kirjoittanut lukuisia novelleja eri julkaisuihin. Seuraavaksi minulta ilmestyvät kirjat Kirjanoita (WSOY 2017) ja Noitakirja (2018), jotka edustavat nuorille suunnattua urbaania fantasiaa. Teosparissa kirjat ja niiden sisältämät tarinat ovat taikuutta.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Luin nuorempana paljon käännöskirjallisuutta, eritoten scifisarjoja,. Sieltä on jäänyt mieleen erityisesti kirjailijat Octavia Butler, Ursula le Guin ja Margaret Atwood.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Olen hyvin joustava ja vaihdan kirjoittamismenetelmää kirjasta toiseen. En säikähdä epävarmuustilanteita, ja olen aika sitkeä. Pitkää kirjailijanuraa tehdessä täytyy tottua pitkiin odotusaikoihin, yllättäviin suunnanmuutoksiin, inspiraation hetkelliseen katoamiseen ja työntekoon. Kirjoittaminen on ennen kaikkea työtä

Missä ja milloin kirjoitat?

Välitiloissa, aina kun perheeltä ja muilta hommilta saan aikaa. Useimmiten kirjoitan kotonani olohuoneen pöydällä kannettavalla. Siinä on samalla kodin hermokeskuksessa ja voi laittaa ruokaa, keskustella kissan kanssa ja hoitaa lasten asioita.

Miksi kirjoitat?

Kirjoittaminen on minulle ennen kaikkea itseilmaisua. Minulla on tarve kertoa tarinoita ja hahmottaa maailmaa tarinoiden kautta. Mietiskelen useita tarinoita samanaikaisesti, ja ne purkautuvat paperille vähitellen, usein muistivihon kautta jalostuen. Kirjoittaminen on hengittämistä.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Verkostoidu toisten kirjoittajien kanssa! Vertaistuki ja kokemuksien vaihtaminen on kullan arvoista. Toisilta oppii, ja auttamisesta saa itsekin hyvän mielen.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Lauren Beukesin Zoo City – eläinten valtakunta kolahti ja kovaa. Etelä-Afrikkaan sijoittuva urbaani fantasia, jossa päähenkilöllä on noitavoimia, ja joka joutuu niiden vuoksi selvittämään katoamista. Nopeatempoista tarinankerrontaa, jossa on mukana sopivasti ihmeen tuntua.

Esittelyssä Pia Seitti

Kuka olet, mistä tulet?

Olen suorasukaisuuden jumalatar ja olen kotoisin isäni ja äitini mielenperukoilta.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Tekstejä, jotka saavat ihmiset tuntemaan ja miettimään sekä olemaan joko samaa mieltä tai eri mieltä.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos ( tai teksti )? Kerro siitä.

Sinä minussa -romaani. Se kertoo syvästä rakkaudenkaipuusta, joka saa ihmiset tekemään tyhmiä päätöksiä ja kohtalosta, joka sitten roikuttaa niissä. Kirja on omakohtainen ja sisältää mm autenttisia kirjeitä.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Sinä minussa oli esikoiseni. Nyt kirjoitan kirjaa Puumalan arjesta toisen maailmansodan aikana. Se kertoo äidistäni lapsena. Teen sen yhteistyössä Puumalan kunnan kanssa.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Pidän vahvoista sanoista ja esimerkiksi Anna-Leena Härkönen osaa ilmaista niitä. Mika Waltarin uskomaton tarinankerronta tekee vaikutuksen joka kerta, kun avaan hänen kirjansa.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Omapäisyyttä kirjoittaa asia kuten haluan. Kirjoitan asiasta sen oikealla nimellä.

Missä ja milloin kirjoitat?

Kirjoitan omassa rauhassani ja jos en sitä muualta saa, lähden kauas pois. Mökkimaisemat antavat rauhan, jota tarvitsen. Istun aamusta iltaan koneen ääressä ja takapuoli kipeänä kirjoitan, kunnes silmissä sumenee.

Miksi kirjoitat?

Ensimmäinen kirja syntyi sisäisen pakon sanelemana. Toista aloittaessani kuulin tarinan äitini lapsuudesta ja tuli tunne, että siitä täytyy kirjoittaa, joten toisesta tuleekin kolmas.

Pääni on täynnä tarinoita, jotka haluavat ulos.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Lue paljon kirjoja; niistä saat vinkkejä, miten kirjoittaa tai mitä välttää.

Lue myös oppaita, jotta osaat välttää kaameat karikot, joita kohdalle osuu tai osallistu kirjoituskurssille.

Älä hätäile tekstisi kanssa; sen työstäminen vaatii aikaa.

Käytä osaavia esilukijoita ja kuuntele heidän vinkkejään, mutta pidä pääsi, jos tiedät olevasi oikeassa.

 Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Romanttisena ihmisenä ehdottomasti Sergeanne Golonin Angelika-sarja.

Varaudu pitkään lukusessioon, se vie mukanaan uskomattoman hyvällä tyylillään ja jännittävällä tarinallaan sekä kauniilla ajankuvauksellaan; tunnet kuinka hyppäät entisajan Ranskan hovin juonitteluihin. Kannattaa katsoa myös sarjasta tehdyt elokuvat. Tervemenoa!

sinaminussa_kansiEsittelyteksti teoksesta ”Sinä minussa”

Tarina on fiktiivistä faktaa. Olen elänyt sen omalla tavallani, kokenut itseni kautta. Jokainen kokee tapahtumat tavallaan, eikä mikään niistä ole väärä. Eikä oikea. Elämä on illuusiota. Kuinka rakkaudesta voi selvitä hengissä? Kun kaksi ihmistä kaipaa rakkautta niin paljon, että näkee toisessa toivomiaan piirteitä, niin katastrofi on valmis.
Tämä on kasvutarina rakkauden kaipuusta ja sen toteutumisesta.
Esimerkki, miten väärä ihminen saa huonot piirteet esille. Tai kun elämää rakentaa unelmista. Niistä rakennusaineista joutuu maksamaan kovan hinnan.
Onko tämä nykyajan love storya?
Pakkomielteet voivat tuhota ihmissuhteita. Kommunikointi on yhä toimivan parisuhteen kulmakivi. Voiko ihmistä rakastaa, jos tätä ei kunnioita? Mitä tunteet ovat? Kuinka niitä koetaan?
Monessa tarinassa on onnellinen loppu. Niin tässäkin: ”And they lived happily never after”.
Kaikki kirjassa olevat kirjeet, sähköpostit ja tekstiviestit ovat autenttisia. Kirjoitusvirheet ovat myös alkuperäisiä.

Esittelyssä Esko-Antero Mustonen

Kuka olet, mistä tulet?

Tulin Jytky-Putkolasta iisalmelaisesta rautakaupasta  Paukkulan näyttämölinjalle Mikkeliin opiskelemaan v.1968. Vaikka jäin mahasta kiinni Aminoffien Putkolaan, lähdin Mikkeliin, mukana hevosloimi, KIC-3, 16 millin kampikäyttöinen elokuvakamera ja sininen vahakantinen runovihko. Raakileen rohkeat unelmat. Lämmin ruoka ja asunto. Kiitos Suomen Nuoriso-opiston.

Heikkisen Pike kannustajaopena. Kotiuduin Pitkäsen Ekin suojiin Ylen Mikkelin aluetoimitukseen tekemään juttuja radioon ja televisioon. Eka jutun tein v.1966 Tampereen Ylen selostajakursseilla. Radiotoimittajana, dokumentaristina, pomona ja repparina. Parkettivahaa ja lehmänsontaa nappaskengän alta Ylen ajoilta aina löytyi.  Elakekoulun eskarin sain suoritettua lokakuussa v.2010.

Se miä oun.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Ylessä ollessa uutissähkeitä, tv- ja radiodokkareiden  spiikkejä, käsiksiä, muistioita ja raportteja. Se mitä puhuttiin myös kirjoitettiin – ihmisen korvalle. Ei turhia ennen metrilakun keksimistä lätisty.

En ole koskaan kirjoittanut, enkä taida en kykene lehtijuttujen perään.

Vain runoja kirjoitan. Runoja vain. Opettelen.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos ( tai teksti )? Kerro siitä.

Voi, että tunnen sielun tuskaa ja iloa kehuakseni kertoakseni.

Voitin ensimmäisen palkinnon Ylen tv-2:n Suomi expressin järvirunokilpailussa. Sain myös esittää runon televisiossa ja tietysti rakkaassa radiossa Etelä-Savon Ylessä.

Lahden runomaratonin runoja ja ruisleipää kirjoituskilpailun sadosta koostettuun Runoja ruisleipälaatikosta antologiaan sain runon. Että nämä ovat olleet hyvää juurta ja kohoketta minun arkeeni. Saa googletella ja makustella. Myös paikallisissa sanomalehdissä`.

Olipas unohtua Kaksospellehyppy. Mikkelin kirjoittajien yhteinen näyttely ja jaettu saavutus Päätalo-päiviltä. Antologiassa on kaksi minun arkiseen kamppailuun  liittyvää runoa. Taidan olla antologiarunoilija.

Kyllä mökillä Juvalla on katsottava nopsasti ulkohuussin peiliin.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Olen antologirunoilija. Osuuksia lienee 15 – 18:sta julkaisussa. Ensimmäiset runoni v. 1978 Mikkelin kirjoittajien antologiassa: Kuljen viritän laulun.

Muutamia yhteisrunonäyttelyjä. Suomen 4-H Liiton 50 v. historiikissa yhtenä kirjoittajana. TV-2:seen mm, Jäätynyt Jäätsalo dokumenttielokuvassa runolliset juonnot. Dokumenttielokuvia ja tv-ohjelmia monen hyvän ja ammattitaitoisen työparin kanssa sekä radion viihdeohjelmia 70-80- luvuilla. Savon prikaatille yhteistyössä perinnetaltiointeja. Radiossa 70-luvulla päivän mietelause, runokortteja 90-luvulla Ylen Etelä-Savossa. On ollut onni myös lausuja runojani monjaissa kokoontumisissa.

Heh`. menneisyyden muistelua. “ Tulevaisuuden muistelu” tulee kait tulevaisuuden viiveellä. Kirjoitan runoja kun voin. On jonniinmoinen savikasa kirjahyllyn alakaapissa.  Eikä minulla ylähyllyssä ole enää mitään kiellettyä.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on ?

Esikuvia ovat mm. Eino Leino, Tommy Tabermann, Irja Askola, Märta Tikkanen, Pentti Saarikoski, Erno Paasilinna, Hannu Mäkelä, Leonard Cohen.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Havannoinnin, yllätyksellisyyden ja viltin tuntuisen lämmön jopa pikkuisen humorin pilkkeen. Hiomisen himon.

Missä ja milloin kirjoitat?

Kotona olohuoneessa,  yläkerran sinisessä huoneessa ja mökillä. Päiväsaikana yhden reilun ruppeeman verran.

Miksi kirjoitat?

Kirjoitan vaijettuja sanoja.Terapiakirjoittamisesta yritän pinnistellä lyönti lyönniltä ulos. Haluan rassata myös elämän    epäkohtia. Yritän tunnistaa itseäni ihmisenä. Yritän oppia tuntemaan mielihyvää.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Kannattaa hakeutua kirjoittajayhdistysten yhteisiin tekstien arviointikokoontumisiin.

Kirjoituskilpailuja on ihan mahottoman paljon. Aina kannattaa osallistua. Minäkin sain joskus perheellemme Tampereen Mummon kammarin kirjoituskilpailusta pötkön Tapolan metukkata ( ei ollut mustaa herkkua).

Ota ääniä ja kuvittele äänikuvia erilaisista materiaaleista tai luonnosta. Voit harjoitella ja esittää päästämilläsi fantasiaäänillä taideteoksen, räsymaton, puun.  Lue ääneen runoja itsellesi, kotikriitikoille tai tuntemattomille ihmisille. Lue Raamattua ja käy sirkuksessa.

Hulluile `. Alahan ruveta kirjoittamaan`.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Näin olen ajatellut. Se teos on Axel Fredenholmin: Näin olen kuullut. Sain kirjan lahjaksi v.1993 Pitkäsen Tepiltä Ylen kouluttajalta. Vaelsin tuolloin  raskasta taivalta ja kirjan sivuilla pääsin  intialaisen mestarin mukaan seitsemän päivää kestävälle vaellukselle. Sain lipota kieleni märäksi viisauden ja nöyryyden lähteiltä.  Palaan usein kirjan pariin, siitä ilosta kun elän: kuin “vanhasta soittimesta löytyy aina uusia säveliä”

Esittelyssä Marjo Heiskanen

Kuka olet, mistä tulet?

Olen kirjailija ja sanataiteen läänintaiteilija Pohjois-Savossa. Muutin vastikään Helsingistä Kuopioon ja musiikista kirjallisuuteen. Viihdyn.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Esikoiseni oli romaani Idiootin valinta (Siltala 2009). Sitä seurasi runokokoelma Äänes syksyllä 2010. Seuraava on taas pitkää proosaa, julkaisuajankohdasta en lupaa mitään.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.

Äänes-kokoelman jälkeen olen tehnyt lähinnä töitä, mikä on tarkoittanut asiatekstien kirjoittamista. Yhden lyhyen tilaustekstin kuoroteosta varten sain valmiiksi alkuvuodesta 2011 ja annoin säveltäjälle työstettäväksi. Sävellys valmistunee ensi vuodeksi.  Töissä tulee kirjoitettua koko ajan, muutakin kuin sähköpostia. Tuoreinta taitavat olla kritiikit Radio Savoon: http://areena.yle.fi/video/1302866691627

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Romaani, runokokoelma ja hajatekstejä siellä täällä, siinä tuotantoni toistaiseksi. Työn alla olevasta kässäristä en sen suurempia puhu, mutta ehkä Mikkelin kirjoittajien palstalla sopii paljastaa, että Otava on siinä merkittävässä osassa.

Millaisia kirjallisia esikuvia sinulla on?

Taidan olla huono pitämään varsinaisia esikuvia. Hyvin monet kirjailijat ja muut taiteilijat ovat innoittajiani, mutta esikuvallisuutta en tunne kaipaavani. Haparoin mielelläni. Pidän myös kartettavista esimerkeistä. Imen vaikutteita aivan sattumanvaraisista yhteyksistä. Luen koko ajan monenlaista; nojaan vanhempiin kollegoihin ja tähyän tuleviin.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?
Pidän viilaamisesta ja painista sanojen kanssa. En hellitä kovin helposti, mutta luontainen laiskuus suojaa liiallisuuksilta.

Missä ja milloin kirjoitat?

Kirjoitan kotisohvalla (niin tätäkin), usein viikonloput läpensä.

Miksi kirjoitat?

Kirjoitan, koska kirjoittaminen alkoi vetää. En viitsinyt vastaankaan pyristellä.

Millaisia vinkkejä antaisit toisille kirjoittajille?

Vinkkejä on vain yksi: ole tekstien kanssa tekemisissä tavalla jos toisellakin.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Jokaisen, joka tuntee itsessään vähäisintäkään viehtymystä kansallismielisyyteen tai sen liitännäisilmiöihin, kannattaa lukea saksalaisen Wibke Bruhnsin kirja Isäni maa. Sen jälkeen kannattaa miettiä, minkälaisessa Suomessa haluaa elää.

Lisää kuulumisia osoitteessa hulkkoheiskanen.blogspot.com

Marjo on aikoinaan voittanut Mikkelin Kirjoittajien kirjoituskilpailun ja kesämökkeilee Mikkelin tienoilla.