Puheenjohtaja vaihtuu

Mikkelin Kirjoittajat ry:n syyskokous valitsi johtokunnan vuodelle 2018. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Marja-Leena Hynynen, joka on mikkeliläinen harrastajakirjoittaja. Hynynen on ollut yhdistyksen jäsen vuodesta 2001 ja toiminut johtokunnassa vuoden 2017 alusta lähtien. Johtokunnan jäseniksi valittiin Ulla-Maija Vänttinen, Jukka Lankinen, Lea Suopelto, Helena Kortelainen ja Marja-Liisa Kakkonen.

Yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Kaisa Åkerman ilmoitti hyvissä ajoin syksyllä, ettei hän ole käytettävissä luottamustehtäviin ensi vuonna. Kiitämme häntä lämpimästi näistä kahdesta vuodesta, joina hän on johtanut yhdistystämme. Toivottavasti tapaamme usein tästä eteenpäinkin!

Esittelyssä Marja-Liisa Ahvenniemi

 

ML Ahvenniemi marraskuussa 2017_Kuvaaja Antti Kääriäinen
Kuva: Antti Kääriäinen

Kuka olet, mistä tulet?                                                                 

Olen Marja-Liisa Ahvenniemi, paluumuuttaja Espoosta Mikkeliin syyskuussa 2017, kotoisin Jalasjärveltä, syntynyt Kankaanpäässä.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Novelleja ja pidempää proosaa, komediaa.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.  

Komedia Harhaa, huijausta ja hurmioo! Ei ole vielä esitetty, mutta toivon pian esitettävän. Se on aikamoista hupailua, yhdistää erilaisia ihmisiä, teemana suvaitsevaisuus ja tasa-arvo.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?Kirja ja piano_M-L Ahvenniemi

On ilmestynyt vain esikoisromaani Lumilentäjä nimimerkillä Aira Elisa, julkaisija Kvaliti Kustannus 9.11.2016, 415 s., kovakantisen kansi Michael Kingdom, myös e-kirjana. Yritän kirjoittaa vähitellen jotain, en niin eroottista enkä erikoista kuin Lumilentäjä, jokin uusi suunta.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Ei ole esikuvia. En lue koko aikaa, nykyisin poimin hyllyiltä mieluiten Nobel- ja Finlandia-palkittuja jms. Varhaisnuoruudessa pikkuinen romaani, yhdysvaltalaisen nobelistin, John Steinbeckin, Helmi teki syvän vaikutuksen. Sen vaikutus ei ole vieläkään loppunut.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Ehkä sitä, etten koe ainakaan matkivani ketään, minulla on oma tyyli. Mielikuvitusta vielä riittää.
Missä ja milloin kirjoitat?

Aiemmin työkautena ei oikein ollut aikaa, kirjoittaminen oli hajanaista. Lumilentäjää aloitin heinäkuussa 2011 kaiken kiireen ja muuttojen ohessa. Sain sen valmiiksi Espoossa.

Miksi kirjoitat?    

Kirjoittaminen on intohimo. On joskus pakko. Se kutsuu. Se ei jätä.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Minäkö, keltanokkakirjailija? No vinkkinä: uskalla! Uskalla kirjoittaa syvimmistä peloistasi huolimatta! Älä ajattele, että mitähän naapurit nyt ajattelevat tai heitetäänkö nyt hulttiona ulos kirkkokuorosta. Maailma on Sinun.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Suosittelen Helmeä, vaikka se on luettu jo keskikoulu-yläasteella, ehkä. Siinä on kaikki hienosti kerrottuna, nopeasti luettavassa paketissa: ihmisen onni ja ilo, suuri rakkaus, kateus, viha, ahneus, pahat teot, kaikkein kalleimman menettäminen, kyyneleet ja suru, jonka kanssa vain on jatkettava.

Esittelyssä Hilkka Österberg

Kuvaaja: Ritva Valjakka

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Hilkka Österberg o.s. Paappanen (s. 1952) kotoisin Paajalan kylästä Ihastjärventien varrelta Mikkelin maalaiskuntaa.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Runoja, proosarunoja.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.

Esikoisrunokokoelma Sophia Lorenin matkalaukku (Kirjokansi, ilm. syyskuussa 2017) Kokoelma sisältää tekstejä pitkällä aikaskaalalla, jopa parikymppiseltä Hilkalta aina tämän vuoden alkupäiviin.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Noin 10 vuoden aikana olen ollut mukana viidessä antologiassa runoilla ja yhdessä proosatekstillä. Uusia runoja ja aihioita syntyy edelleen ja pienoisromaani tai novellit kutittelevat koko ajan.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Mahdottomaan kysymykseen eräs mahdollinen vastaus: hyvät, pahat ja kauniit runoilijat. Kuolleet ja elävät sekä rajatilassa olevat. Ne, joiden tekstit koskettavat syvästi, niin että jää arpi. Etenkin ne, joiden kirjoitus ei avaudu heti eikä helposti, nekin joiden tekstit eivät avaudu ehkä koskaan, mutta kulkevat sinnikkäästi mukana: ymmärrä minut! Kasva edes vähän! No, etkö jo ala tajjuun!

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Pitkä ”ura” lukijana. Tiivistäminen. Rakkaus kieleen. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat kaksosia, joita ei voi leikata erilleen edes terävillä saksilla leikkauspöydällä.

Missä ja milloin kirjoitat?

Tuolilla istuen aamupäivisin koneen äärellä. 7/24 keräilen sanoja, kuvia, tunnelmia, ajatuksia, värejä, muotoja, valon- ja pimeydenpilkahduksia, ääniä, hiljaisuutta ym. käyttökelpoista.

Miksi kirjoitat?

Rakkaudesta kieleen. Luodakseni järjestystä ulkoiseen ja sisäiseen kaaokseen. Oppiakseni jotain edes, kenties maailmasta, itsestäni.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Kirjaimilla on kivaa keskenään, kun päästät ne säännöllisesti jaloittelemaan. Hiljaisuuskin huutaa.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Syksyllä 2017 suosittelen: Peter Mickwitz Lyhytproosaa, se mikä avautuu (Teos, suom. Kristiina Lähde)

Tekijä vie lukijan kevyesti ja samalla lujalla otteella galakseihin, joissa tunnet olevasi sisällä jossain jota kutsutaan kieleksi. Luettuasi huomaat olevasi ihminen, vähän eri kuin ennen.

Sophia Lorenin matkalaukku

Esittelyssä Helena Kortelainen

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Helena Kortelainen ja asunut Mikkelissä vuodesta 1984 lähtien.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Kirjoitan näytelmäkäsikirjoituksia ja
-sovituksia, nukketeatteria,  laulun sanoja,  lehtijuttuja.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.

Mikkeli-seura ry:n tilaama näytelmä ”Vain askelteni kaiku Aleksanterinkadulla” osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Näytelmä esittelee elämää Mikkelissä sata vuotta sitten.

(Kuvaaja: Jenni Kosonen)

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Olen kirjoittanut tekstejä harrastajateattereille ja joitakin näytelmätekstejäni löytyy näytelmät.fi -näytelmäluettelosta.   Viimeisimpiä esityksiä näytelmistäni on ollut seuraavissa paikoissa:

Onnensäkki – Keravan Teatteri 2013

Satu vesihiidestä ja Kultasirkasta. Sovitus Anni Swanin sadusta – Lastenteatteri Ranttali, Rantasalmi 2013 ja Teatteri Päivölä, Hyvinkää 2015.

Pikisilmä, matkalaukussa syntynyt tyttö – Tikkurilan teatteri 2013 ja Paja-teatteri, Teuva 2014

Pikisilmä, matkalaukussa syntynyt – Yhteistyöhanke: Kuhan selviit -hanke, Mikkelin Teatteri ja Mikkelin kaupungin nuorten työpajat, Mikkeli 2017

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Hienoja näytelmätekstejä on paljon. Juha Hurmeen sovitukset Volter Kilven teoksista ovat kiehtovia.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Usein se mikä jätetään sanomatta on merkityksellisempää kuin se mitä sanotaan. Toivoisin tekstini välittävän myös ne sanomattomat sanat.

Missä ja milloin kirjoitat?

Kirjoittaminen on ajattelemista.  Onneksi pää kulkee mukana aina, joten voin ajatella kirjoittamisiani vaikka liikennevaloissa.

Miksi kirjoitat?

Kirjoittaminen tuo iloa elämään.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Pidän mukanani pientä muistikirjaa, johon kirjoittelen näkemääni, kuulemaani tai lukemaani. Hyvin pienistäkin havainnoista voi joskus saada innoitusta kirjoittamiseen.  Hyvä olisi välillä näyttää omaa tekstiä myös muille.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Pidän kirjan runollisuudesta, hiljaisesta mietinnästä, vanhoista taloista ja historiasta.

Esittelyssä Risto Häyrynen

Yhdistyksemme jäsenistä esittäytyy tällä kertaa Risto Häyrynen (s. 1939): 

Olen lähes koko ikäni asunut Mikkelin Kalevankankaalla. Vanhempani ostivat sieltä talon 1939. Kotimökkimme purettiin 1971 ja tilalle rakensimme rivitalon. Siis kovin pitkälle en ole elämässäni päässyt.

Lapsuuden perheeseeni kuului kolme tyttöä ja kaksi poikaa.

Omassa perheessäni on kaksi tyttöä ja poika. Nykyään asumme osakkeessamme vaimon kanssa kahdestaan.

Innostuin kirjoittamisesta viime vuosituhannella. Kirjoittelin aluksi lehtien yleisönosastoihin. Sitten laitoin tekstejäni mm. Apuun ja Valittuihin Paloihin ja Savot- lehteen.

Kävin aika ahkerasti erilaisilla kirjoituskursseilla. Suoritin pari lehtiavustajan kurssia, journalistikurssin, luovan kirjoittamisen kurssin ja lukuisia kansalaisopiston kursseja jne.

Olen kirjoittanut Mikkelin Kilpa-Veikkojen satavuotishistorian ja neljä muuta kirjaa: Jäljellä tulevaisuus, Unelmavuosi ja muita tarinoita, Vuoden paras urheilija ja Matkalla.

Tuohon viimeisimpään kirjaan olen koonnut matkatarinoita vaimoni kanssa tekemiltämme matkoilta.

Varmaan urheilutaustastani johtuen olen osallistunut aika ahkerasti erilaisiin kirjoituskilpailuihin. Muutaman kerran olen päässyt palkinnoillekin ja sitä kautta tekstejäni on valittu moniin antologioihin.

Mitään kirjallisia esikuvia minulla ei ole oikein koskaan ollut. Pidän kirjasta, jos siinä on huumoria. Omista tarinoistanikin olen saanut palautetta huumorista.

Kirjoittelen koneen ääressä kotona silloin tällöin, kun innostun. Kovin kunnianhimoisia tavoitteita minulla ei ole, mutta on mukavaa, jos joskus syntyy jotain, jota voi antaa vaikka muidenkin luettavaksi.

Muille vinkiksi sanoisin: Jatkakaa kirjoittamista.

Lukekaa hyviä tekstejä. Huonojakin kirjoja voitte lukea, sillä niistä oppii.

Esittelyssä Ulla-Maija Vänttinen

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Ulla-Maija Vänttinen Mikkelistä.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Kirjoitan proosaa ja runoa, välillä proosarunoa, joskus tajunnanvirtaa ja aforismeja.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.

Viimeisin teos on novellikokoelma Omatoimimatka. Tein sitä hitaasti ja hartaasti monien vuosien ajan, mutta potkun lopulliselle muodolle sain Marija Vantin kurssilta. Kirjan julkaisi Kirjokansi-kustantamo. Kirjan novellit kertovat arjesta ja tavallisista ihmisistä, joitten elämää heiluttavat joskus pienet ja hiljaisetkin tunteet.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Olen ollut toimittamassa paria antologiaa ja kirjoittajana useissa antologioissa sekä tehnyt tekstejä harrastajateatterille.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Esikuvia on paljon: Hulvattomia tarinoita kertoneet lapsuuskylän miehet ja naiset. Runoilijapoika, joka kävi kouluvierailulla murrosiän kynnyksellä ja käski piirrellä pallukoita paperin reunaan, kunnes runo alkaa pulputa. Sen jälkeen ovat esikuvina olleet Marja-Liisa Vartio, Eeva Kilpi, Pirkko Saisio ja lukuisat muut kirjailijat, jotka ovat saaneet haukkomaan henkeä upean kerronnan edessä.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Tätä pitäisi kysyä lukijoilta. Vahvuuteni lienee tarkka kuvaus ja pienen ihmisen näkökulma.

Missä ja milloin kirjoitat?

Paras paikka kirjoittaa on mikä tahansa paikka, missä saa kirjoittaa keskeyttelemättä. Olen yökukkuja, jonka ajatus luistaa parhaiten iltayön tunteina.

Miksi kirjoitat?

Joku juoksee, joku soittaa, joku neuloo. Minä kudon tekstiä.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Kerää parhaat palat ja tee niistä teksti.

Kannustan lämpimästi osallistumaan myös kirjoituskursseille.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Herman Kochin Lääkäri. Teos on vallaton, täynnä kutkuttavaa huumoria. Myös saman kirjailijan Illallinen on nautittavaa luettavaa.

Anne Leinonen kunniajäseneksi

Mikkelin Kirjoittajat ry. on myöntänyt kunniajäsenyyden kirjailija Anne Leinoselle. Anne on hoitanut yhdistyksessä lukuisia luottamustehtäviä ja toiminut pitkään arvostelupalvelussa sekä toimittanut antologioita. Lisäksi hän on jaksanut kurssittaa, ohjata, opastaa, lohduttaa, tukea ja kannustaa jäseniä. Anne on henkilö, jonka puoleen voi aina kääntyä yhdistyksen asioissa, kuten nykyinenkin johtokunta on monesti todennut.

Toukokuun kuukausitapaamisessa Anne Leinonen kertoi meille kahden uutuuskirjansa tematiikasta ja kirjoitusprosesseista.  Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Metsän äiti on mysteeriromaani aikuisille, ja juuri painosta tullut Kirjanoita on urbaani fantasia nuorille.

Kuukausitapaamisessa oli paikalla 12 kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta kiinnostunutta, mikä on tämän kevätkauden osallistujaennätys. Tapaamiset jatkuvat kesätauon jälkeen syyskuussa tuttuun tapaan kunkin kuukauden toisena tiistaina.

Esittelyssä Anne Leinonen

Kuka olet, mistä tulet?

Anne Leinonen, kirjailija ja kustannustoimittaja, alun perin Juvalta. Nykyään asun Mikkelin Ristiinassa.

Millaisia tekstejä kirjoitat?

Novelleja ja romaaneja, aikuisille ja nuorille. Spekulatiivinen fiktio eli tieteis- ja fantasiakirjallisuus ovat sydäntäni lähellä. Usein teksteissäni on jokin nitkahdus, poikkeama tai häiriö, joka tekee siitä arkitodellisuudesta poikkeavan. Tyylilajit vaihtelevat maagisesta realismista urbaaniin fantasiaan ja tieteistarinaan. Erityisen innostunut olen suomalaisesta kansanperinteestä.

Mikä on viimeisin kirjoittamasi teos (tai teksti)? Kerro siitä.

Metsän äiti (Atena 2017) on mysteeriromaani, jota voi toki kutsua myös paranormaaliksi jännäriksi. Siinä päähenkilö, 35-vuotias Riina palaa  takaisin kotiseuduilleen Vihainperälle  ja asettuu asumaan  entisen kotitalonsa kopioon. Hän tuntee olevansa ulkopuolinen, ja huomaa pian kietoutuvansa osaksi kummallisia tapahtumia. Vanha paikkakunnalla tapahtunut rikos putkahtaa taas esille, ja Riina näkee näkyjä, jotka varoittavat vaarasta. Mysteeriin sekoittuu myös suomalaista kansanperinnettä.

Mitä muuta sinulta on ilmestynyt? Mitä aiot seuraavaksi?

Yhteensä kymmenen toisen kirjailijan kanssa tehtyä teosta ja kuusi yksin kirjoitettua. Niiden lisäksi olen kirjoittanut lukuisia novelleja eri julkaisuihin. Seuraavaksi minulta ilmestyvät kirjat Kirjanoita (WSOY 2017) ja Noitakirja (2018), jotka edustavat nuorille suunnattua urbaania fantasiaa. Teosparissa kirjat ja niiden sisältämät tarinat ovat taikuutta.

Mitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Luin nuorempana paljon käännöskirjallisuutta, eritoten scifisarjoja,. Sieltä on jäänyt mieleen erityisesti kirjailijat Octavia Butler, Ursula le Guin ja Margaret Atwood.

Mitä pidät vahvuuksinasi kirjoittajana?

Olen hyvin joustava ja vaihdan kirjoittamismenetelmää kirjasta toiseen. En säikähdä epävarmuustilanteita, ja olen aika sitkeä. Pitkää kirjailijanuraa tehdessä täytyy tottua pitkiin odotusaikoihin, yllättäviin suunnanmuutoksiin, inspiraation hetkelliseen katoamiseen ja työntekoon. Kirjoittaminen on ennen kaikkea työtä

Missä ja milloin kirjoitat?

Välitiloissa, aina kun perheeltä ja muilta hommilta saan aikaa. Useimmiten kirjoitan kotonani olohuoneen pöydällä kannettavalla. Siinä on samalla kodin hermokeskuksessa ja voi laittaa ruokaa, keskustella kissan kanssa ja hoitaa lasten asioita.

Miksi kirjoitat?

Kirjoittaminen on minulle ennen kaikkea itseilmaisua. Minulla on tarve kertoa tarinoita ja hahmottaa maailmaa tarinoiden kautta. Mietiskelen useita tarinoita samanaikaisesti, ja ne purkautuvat paperille vähitellen, usein muistivihon kautta jalostuen. Kirjoittaminen on hengittämistä.

Millaisia vinkkejä annat toisille kirjoittajille?

Verkostoidu toisten kirjoittajien kanssa! Vertaistuki ja kokemuksien vaihtaminen on kullan arvoista. Toisilta oppii, ja auttamisesta saa itsekin hyvän mielen.

Suosittele yhtä teosta. Perustele.

Lauren Beukesin Zoo City – eläinten valtakunta kolahti ja kovaa. Etelä-Afrikkaan sijoittuva urbaani fantasia, jossa päähenkilöllä on noitavoimia, ja joka joutuu niiden vuoksi selvittämään katoamista. Nopeatempoista tarinankerrontaa, jossa on mukana sopivasti ihmeen tuntua.

Maaliskuun aiheena kirjallisuusterapia

Maaliskuun kuukausitapaamisessa puhuttiin kirjallisuusterapiasta. Aiheesta piti alustuksen Birgitta Huisman-Laine, joka on valmistunut Helsingin yliopiston alaisista kirjallisuusterapian perusteet -opinnoista vuonna 2013. Hän on pohjakoulutukseltaan sosionomi (AMK) ja tekee parhaillaan gradua psykoterapian maisterinkoulutusohjelmassa. Huisman-Laine toimii perhekotivanhempana ja on aiemmin työskennellyt VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry:n Saumuri-hankkeessa. Hän on työskennellyt erityisesti väkivaltaa elämässään kohdanneiden kanssa yhteensä kuusitoista vuotta.

Kirjallisuusterapia kuuluu luoviin terapioihin ja se on saanut vaikutteita psykodraamasta. Sitä käytettiin aluksi mielenterveystyössä, mutta nykyään myös kirjastoissa, oppilaitoksissa, harrastuspiireissä, kasvatus- ja sosiaalialalla, ennaltaehkäisevässä mielenterveystyössä jne. Kirjallisuusterapiassa hyödynnetään olemassa olevaa kirjallisuutta ja kirjoitetaan luovasti. Kirjoitusten jakaminen on keskeistä: terapia toimii sitä kautta, että oma teksti luetaan ääneen ja ryhmän jäsenet ja ohjaaja kertovat, mitä ajatuksia se heissä herättää.

Birgitta Huisman-Laine kertoi meille tavoista, joilla hän on hyödyntänyt kirjallisuusterapiaa omassa työssään ja opiskelussaan. Saimme myös tutustua terapiakortteihin ja muuhun materiaaliin, jota terapiassa voi käyttää apuna.

Myytävät julkaisut

antologioitaNäitä kirjoja on saatavilla yhdistyksen sihteeriltä (sähköposti  jukkalankinen@hotmail.com) hintaan 10 €/kpl:

  • Tekstejä haalarimiehille ja pyhäpukuisille. Antologia, 1972
  • Hillevi Vesterinen: Emma Irenen tyttäret. Runokokoelma, 1984
  • Moikkaan kelle sattuu. Antologia, 1986
  • Häiriö. Antologia, 1997
  • Muistinkuvat. Antologia, 2001
  • Kaksospellehyppy. Antologia, 2010
  • Tavarataivas. Antologia, 2014

Muiden yhdistysten julkaisuja:

  • Tavallisen vierestä. Kirjoittajayhdistys Ernesti ry:n antologia, 2016. Hinta 20 €